A rare reference to supernatural banquets in the style of The Drinking Party of Saariala.
 Kauon lauloo pitee Kuin on kieli kaikomassa Kyllen sillon vaiten olla Kuin on kieli kylmennynnä Silmä kylmä, katse jäykkä Käsi, sormet jäykennynnä Tuol on Tuonelan tuvilla Paljon tietoa tilillä Paljon seppoja selolla Mont on kielen keittäjätä Monta soiton soittajata Eipä silloin laulu luista Eikä kieli laului muista Kuin on kieli kankistunut Tuonen poikien pioissa Noissa Hornan juominkeissa Siis nyt laula, keito kieli Soita, soita, suu sorea Niin kauan kuin saat eloilla Laulaa ihmisten oloilla Kaiken kansan kuuluvilla! |
You must sing for a long time When you can holler with your tongue For sure you'll be plenty silent When your tongue has turned cold Eye cold, gaze frozen Hand, fingers stiffed At the houses of Tuonela, there is A lot of knowledge on record Many smiths in the back Many tongue chefs Many players of melodies But songs will not flow then Nor will the tongue remember songs When the tongue has gone stiff In the banquet of the sons of Tuoni In that drinking party of Horna So sing now, my wretched tongue Play, play, my slender mouth As long as you get to live Sing where humans are For all folk to hear! |