In some versions, this runo starts with the wailing of a boat just like I have shown on the page for the creation myth. So just like there, the first parts of this runosong are called Purren valitus ("The Wailing of a Boat") and Väinämöisen venematka ("Väinämöinen's boat journey").
  Sitten vanha Väinämöinen Kuin parani kaunihiksi Teki vuorella venettä Valmisteli valmihiksi Lykkäsi venon vesille Lato toisen laitapuolen Pulskioita poikasia Lato toisen laitapuolen Vaskivöitä neitosia Mik' on narri naimatonna Mik' on piikuuen pitänyt Pani se vanhoa väkeä Iän kaiken istunutta Täytehen venehen laiat Kuss' oli sijoa vähän Nuorukaisilta esinä Vaka vanha Väinämöinen Ite istuupi perähän Pani vanhat soutamahan Vanhat souti, pää vapisi Eipä tuostakaan tykännyt Pani nuoret soutamahan Nuoret souti, airot notku Airon pyyryt pyynä vinku Terät tetrinä kukersi Hangat hanhina pajatti Laski päivän, laski toisen Yhen päivän suovesiä Toisen päivän maavesiä Kolmannen merivesiä Päivänä jo kolmantena Laski hauin hartioille Veen koiran koukkuluille Vaka vanha Väinämöinen Kahteleepi, käänteleepi Sanoopi sanalla tällä Lausu tällä lausehella: ”Mihinkäs venonen puuttu? Kivellenko, vai haollen Vaiko hauin hartioillen?” Kahteleepi ahkerasti Havahteepi hartahasti Ett' on hauin hartioilla Veen koiran koukkuluilla Sano miehillen hyvillen Jotka purresta puhuvat Venehestä veistättäävät: ”Saisiko harpun hauin luista Kantelon kalan evästä Veen koiran koukkuluista?” Vaka vanha Väinämöinen Teki harpun hauin luista Kantelon kalan evästä Veen koiran koukkuluista Pani kielet kanteleeseen Hiuksista Hiien immin Jouhista hyvän orihin Pani naulat kanteleeseen Orahasta Tuonen otran Tuonen hauvin hampahista Kuhtu vanhat soittamahan Vanhat soitti, pää vapisi Ei ilo illollen tullut Tarpeheksi Väinämöisen Pani nuoret soittamahan Nuoret soitti, sormet notku Ei vielä ilo ilollen tullut Soitto soitollen tajonnut Vaka vanha Väinämöinen Sanoopi sanalla tällä Lausu tällä lausehella: ”Ilo tänne tuotakohon Miehen tehnehen käsille” Ite istu soittamahan Kivisille portahille Petäjäisen pienan päähän Rautasen rahin nenälle Vasta ilo illollen tuli Soitto soitollen tajosi Ei ollut sitä metässä Jalan neljän juoksevata Koivin koikelehtevata Lintuparvea parasta Kahen siiven siukkavata Jok' ei tullut kuulemahan Tehessä ison iloa Soitellessa Väinämöisen Itekkin Metän emäntä Rinnoin aiallen asettu Veräjällen vierettiiksen Ei ollut sitä meressä Evän kuuen kulkevata Jok' ei tullut kuulemahan Soitantoa Väinämöisen Itekkin Veen emäntä Rinnoin aalloillen ajoiksen Vetiikse vesikivellen Itkit nuoret, itkit vanhat Itkit nainehet urohot Itkit miehet naimattomat Itensäki Väinämöisen Veet vyöryit silmistähän Reheillen rinnoillehen Rinnoiltahan polvillehen Kaseammat karpaloita Pyyliämmät pyyn munia Läpi viien villavaipan Sarkakauhtanan kaheksan |
Then old Väinämöinen When he was well healed Was making a boat on a hill Got it ready and prepared Pushed the boat into the water Filled one edge With chubby sons Filled the other edge With maidens in copper belts Those unmarried fools And those who have retained their virginity Whereas old folk Who've already sat here for an eternity He filled the sides of the boat with Where there was room left From the youngsters Steadfast old Väinämöinen Himself sat in the rear Made the old folk row The old folk rowed, their heads trembled But he was not satisfied with that Made the young folk row The young folk rowed, the oars swayed The oar handles whined like a hazel grouse The tips cooed like black grousea The rowlocks sang like geese They went down for one day, another One day in swamp waters Another day in land waters A third day in sea waters Already on the third day It went down on the shoulders of a pike On the jawbone of the dog of water Steadfast old Väinämöinen Looks at it, turns it around Says with this word Pronounced with this sentence: "What did the boat get stuck on? On a rock, on a log Or on the shoulders of a pike?" Looks carefully Notices certainly That it's on the shoulders of a pike On the jawbone of the dog of water Said to the good men Who spoke from the boat [*Same meaning as above line*]: "Could I get a harp from the bones of a pike A kantele from the fin of a fish From the jawbone of the dog of water?" Steadfast old Väinämöinen Made a harp from the bones of a pike A kantele from the fin of a fish From the jawbone of the dog of water The strings for the kantele he got From the hair of a maiden of Hiisi From the horsehair of a fine stallion The nails for the kantele he got From the shoots of the barley of Tuoni From the teeth of the pike of Tuoni Called for the elderly to play The old folk played, their heads trembled But no joy was brought Enough for Väinämöinen Called for the youngsters to play The young folk played, their fingers swayed But no joy was brought Proper playing made Steadfast old Väinämöinen Says with this word Pronounced with this sentence: "May joy be brought here On the hands of the man who has made [the kantele]" Himself sat to play On stone stairs At the end of a pine cleat At the tip of an iron bench Only then was joy brought Proper playing made There was no thing in the forest Running with four legs Leaping with legs The best of flocks of birds Flapping with two wings Who didn't come to listen As the great one was making joy Väinämöinen was playing Even the Lady of Forest herself Leaned on the fence Rolled herself to the gate There was no thing in the sea Moving with six fins Who didn't come to listen to The playing of Väinämöinen Even the Lady of Water herself Floated with her breast on the waves Pulled herself onto a rock The young cried, the elderly cried The married heroes cried Unmarried men cried Even Väinämöinen himself Had water rolling from his eyes Onto his wide chest From the chest to the knees Droplets bigger than cranberries Plumper than the eggs of a hazel grouse Through five woollen capes Eight wadmal cloaks |
