There are two different creation myths in the Finnish area: northern shamanistic one and southern agrarian one. Both will be featured here, the graphics marking the locations where the runosong or parts of it are collected from.
Väinämöinen was looking for a horse, which he found from sand. A boat shows up, crying about how other boats got to go to wars and bring treasure while it was simply left to rot. Väinämöinen begins a boat journey with it, this beginning part coming from the runosongs Purren valitus ("The Wailing of a Boat") and Väinämöisen venematka ("Väinämöinen's boat journey"). The questions of "where shall I make my home" are asked by the wigeon.
  Sitten vanha Väinämöinen Kuin parani kaunihiksi Teki vuorella venettä Valmisteli valmihiksi Lykkäsi venon vesille Lato toisen laitapuolen Pulskioita poikasia Lato toisen laitapuolen Vaskivöitä neitosia Mik' on narri naimatonna Mik' on piikuuen pitänyt Pani se vanhoa väkeä Iän kaiken istunutta Täytehen venehen laiat Kuss' oli sijoa vähän Nuorukaisilta esinä Vaka vanha Väinämöinen Ite istuupi perähän Pani vanhat soutamahan Vanhat souti, pää vapisi Eipä tuostakaan tykännyt Pani nuoret soutamahan Nuoret souti, airot notku Airon pyyryt pyynä vinku Terät tetrinä kukersi Hangat hanhina pajatti Laski päivän, laski toisen Yhen päivän suovesiä Toisen päivän maavesiä Kolmannen merivesiä Päivänä jo kolmantena Laski hauin hartioille Veen koiran koukkuluille Vaka vanha Väinämöinen Kahteleepi, käänteleepi Sanoopi sanalla tällä Lausu tällä lausehella: ”Mihinkäs venonen puuttu? Kivellenko, vai haollen Vaiko hauin hartioillen?” Kahteleepi ahkerasti Havahteepi hartahasti Ett' on hauin hartioilla Veen koiran koukkuluilla Sano miehillen hyvillen Jotka purresta puhuvat Venehestä veistättäävät: ”Saisiko harpun hauin luista Kantelon kalan evästä Veen koiran koukkuluista” Vaka vanha Väinämöinen Teki harpun hauin luista Kantelon kalan evästä Veen koiran koukkuluista Pani kielet kanteleeseen Jouhista hyvän orihin Kuhtu vanhat soittamahan Vanhat soitti, pää vapisi Ei ilo illollen tullut Tarpeheksi Väinämöisen Pani nuoret soittamahan; Nuoret soitti, sormet notku Ei vielä ilo ilollen tullut Soitto soitollen tajonnut Vaka vanha Väinämöinen Sanoopi sanalla tällä Lausu tällä lausehella: ”Ilo tänne tuotakohon Miehen tehnehen käsille” Ite istu soittamahan Kivisille portahille Petäjäisen pienan päähän Rautasen rahin nenälle Vasta ilo illollen tuli Soitto soitollen tajosi Ei ollut sitä metässä Jalan neljän juoksevata Koivin koikelehtevata Lintuparvea parasta Kahen siiven siukkavata Jok' ei tullut kuulemahan Tehessä ison iloa Soitellessa Väinämöisen Itekkin Metän emäntä Rinnoin aiallen asettu Veräjällen vierettiiksen Ei ollut sitä meressä Evän kuuen kulkevata Jok' ei tullut kuulemahan Soitantoa Väinämöisen Itekkin Veen emäntä Rinnoin aalloillen ajoiksen Vetiikse vesikivellen |
Then old Väinämöinen When he was well healed Was making a boat on a hill Got it ready and prepared Pushed the boat into the water Filled one edge With chubby sons Filled the other edge With maidens in copper belts |