The Knee Wound of Väinämöinen is often called the "Finnish flood myth" because Väinämöinen's bleeding is massive like a flood.
 Tuulikki Tapion neiti Hoikka Honkelan miniä Salakaarron kaunis vaimo Istu ilman vempeleellä Taivon kaarella kajotti Sano vanha Väinämöinen: ”Tuletkos minulle, neiti?” Neiti taiten vastojaapi: ”Enpä sulle ennen tule Ennen kuin jouhen halkasesit Veitellä kärettömällä Ilman tutkamettomalla Munan solmuhun vetäset Solmun tuntumattomaksi” Vaka vanha Väinämöinen Sitten jouhen halkasesi Veitellä kärettömällä Ilman tutkamettomalla Munan solmuhun vetäsi Solmun tuntumattomaksi Sano vanha Väinämöinen: ”Tuletkos minulle, neiti?” Neiti taiten vastojaapi: ”Enpä sulle ennen tule Ennen kuin venosen veistät Keträvarteni murusta Kalpimeni kappaleista Kirvon käymättä kivehen Kasan kalkahuttamata” Vaka vanha Väinämöinen Teki vuorella venettä Kalliolla kalkutteli Ei kirves kivehen koske Eikä kalka kalliohon Liuskahti lihaan viimen Varpahaseen Väinämöisen Polvehen pätösen pojan Ei ollut sitä mätästä Eikä vuorta korkeata Jok' ei tullut tulvillensa Varpahasta Väinämöisen Polvesta pätösen pojan Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaiksen Vierettäiksen korjahansa Ajo tuonne toisualle Kartanolle kaunihisti Yli kynnyksen kysyypi: ”Onkopa talossa tässä Tämän tulvan tukkijata Salpoa verisatehen?” Lausu lapsi lattialta Paarna pieni pankon päästä: ”Ei ole talossa tässä Tämän tulvan tukkijata Salpoa verisatehen Aja toisehen talohon!” Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaiksen Vierettäiksen korjahansa Ajo toisehen talohon Yli kynnyksen kysyypi: ”Onkopa talossa tässä Tämän tulvan tukkijata Salpoa verisatehen?” Lausu Ukko pöyän päästä Lausu Ukko, parta laulo: "Sulettun' on suuremmatkin Jalommatkin jaksettuna Joet suista, järvet päistä Selät niemien nenistä Kannakset kapeimmista” Käski poikansa pajahan Tehä nuita voitehia Jotk' on tuotu toisualta Siitä kylmästä kylästä Kuss' ei nähty, eikä kuultu Ruohon kaiken kasvantota Poikanen tuli kotihin Valmistanut voitehia Kipehille voitehiksi Vioillen parantehiksi Vaka vanha Vainämöinen Eipä kärsinyt esinä Kuin on voie päällen pantu Sitten silkillä siottu Kapaloittu kaunihisti |
Tuulikki, maiden of Tapio Slim daughter-in-law of Honkela Beautiful woman on a secret arch Sat on the bow in the air Shone on the arch of the sky Old Väinämöinen said: "Will you marry me, lady?" The maiden replied skillfully: "I will not marry you before You split a hair With a bladeless knife One with no tip You tie an egg Where the knot cannot be felt" Steadfast old Väinämöinen Then split a hair With a bladeless knife One with no tip Tied an egg Where the knot cannot be felt Old Väinämöinen said: "Will you marry me, lady?" The maiden replied skillfully: "I will not marry you before You carve a little boat From a crumb of my spindle From pieces of my swingle Without an axe hitting a rock Without its heel or toe clanging" Steadfast old Väinämöinen Was making a boat on a hill Clattering on a rock The axe is not touching a rock Nor clanging on a stone Finally, it slipped into his flesh Into the toe of Väinämöinen Into the knee of the Son of the Sun There was no tussock Nor a tall mountain That didn't become flooded From the toe of Väinämöinen From the knee of the Son of the Sun Steadfast old Väinämöinen Yanked himself into the sledge Rolled into the sleigh Rode elsewhere Gracefully onto the yard Asks over the threshold: "In this house, is there Someone to clog this flood To block the rain of blood?" A child stated from the floor A small kid from the end of an oven: "In this house, there is no Someone to clog this flood To block the rain of blood Ride to another house!" Steadfast old Väinämöinen Yanked himself into the sledge Rolled into the sleigh Rode to another house Asks over the threshold: "In this house, is there Someone to clog this flood To block the rain of blood?" A man stated from the end of a table A man stated, a beard sang: "I've blocked bigger ones Cleared mightier ones Rivers from the mouths, lakes from their tips Open waters from headlands Isthmuses most slender" Ordered his son into the forge To make those ointments That have been brought from elsewhere From that cold village Where it was not seen nor heard Any grass growing The boy came home Had prepared ointments As salve for the pain As healing for the wounds Steadfast old Väinämöinen Did not suffer anymore As the ointment had been put on top And then tied with silk Beautifully swaddled |
The ointment seems to have been brought from the Underworld. In some versions, this son who makes ointment is the son of Väinämöinen specifically, not the healing man or anyone else. Though this runosong was collected from Rear Bothnia, I see it having mny features of eastern dialects as well.
