The Knee Wound of Väinämöinen is often called the "Finnish flood myth" because Väinämöinen's bleeding is massive like a flood.
 Tuulikki Tapion neiti Hoikka Honkelan miniä Salakaarron kaunis vaimo Istu ilman vempeleellä Taivon kaarella kajotti Sano vanha Väinämöinen: ”Tuletkos minulle, neiti?” Neiti taiten vastojaapi: ”Enpä sulle ennen tule Ennen kuin jouhen halkasesit Veitellä kärettömällä Ilman tutkamettomalla Munan solmuhun vetäset Solmun tuntumattomaksi” Vaka vanha Väinämöinen Sitten jouhen halkasesi Veitellä kärettömällä Ilman tutkamettomalla Munan solmuhun vetäsi Solmun tuntumattomaksi Sano vanha Väinämöinen: ”Tuletkos minulle, neiti?” Neiti taiten vastojaapi: ”Enpä sulle ennen tule Ennen kuin venosen veistät Keträvarteni murusta Kalpimeni kappaleista Kirvon käymättä kivehen Kasan kalkahuttamata” Vaka vanha Väinämöinen Teki vuorella venettä Kalliolla kalkutteli Ei kirves kivehen koske Eikä kalka kalliohon Liuskahti lihaan viimen Varpahaseen Väinämöisen Polvehen pätösen pojan Ei ollut sitä mätästä Eikä vuorta korkeata Jok' ei tullut tulvillensa Varpahasta Väinämöisen Polvesta pätösen pojan Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaiksen Vierettäiksen korjahansa Ajo tuonne toisualle Kartanolle kaunihisti Yli kynnyksen kysyypi: ”Onkopa talossa tässä Tämän tulvan tukkijata Salpoa verisatehen?” Lausu lapsi lattialta Paarna pieni pankon päästä: ”Ei ole talossa tässä Tämän tulvan tukkijata Salpoa verisatehen Aja toisehen talohon!” Vaka vanha Väinämöinen Rekehensä reutoaiksen Vierettäiksen korjahansa Ajo toisehen talohon Yli kynnyksen kysyypi: ”Onkopa talossa tässä Tämän tulvan tukkijata Salpoa verisatehen?” Lausu Ukko pöyän päästä Lausu Ukko, parta laulo: "Sulettun' on suuremmatkin Jalommatkin jaksettuna Joet suista, järvet päistä Selät niemien nenistä Kannakset kapeimmista” Käski poikansa pajahan Tehä nuita voitehia Jotk' on tuotu toisualta Siitä kylmästä kylästä Kuss' ei nähty, eikä kuultu Ruohon kaiken kasvantota Poikanen tuli kotihin Valmistanut voitehia Kipehille voitehiksi Vioillen parantehiksi Vaka vanha Vainämöinen Eipä kärsinyt esinä Kuin on voie päällen pantu Sitten silkillä siottu Kapaloittu kaunihisti |
Tuulikki, maiden of Tapio Slim daughter-in-law of Honkela Beautiful woman on a secret arch Sat on the bow in the air Shone on the arch of the sky Old Väinämöinen said: "Will you marry me, lady?" The maiden replied skillfully: "I will not marry you before You split a hair With a bladeless knife One with no tip You tie an egg Where the knot cannot be felt" Steadfast old Väinämöinen Then split a hair With a bladeless knife One with no tip Tied an egg Where the knot cannot be felt Old Väinämöinen said: "Will you marry me, lady?" The maiden replied skillfully: "I will not marry you before You carve a little boat From a crumb of my spindle From pieces of my swingle Without an axe hitting a rock Without its heel or toe clanging" Steadfast old Väinämöinen Was making a boat on a hill Clattering on a rock The axe is not touching a rock Nor clanging on a stone Finally, it slipped into his flesh Into the toe of Väinämöinen Into the knee of the Son of the Sun There was no tussock Nor a tall mountain That didn't become flooded From the toe of Väinämöinen From the knee of the Son of the Sun Steadfast old Väinämöinen Yanked himself into the sledge Rolled into the sleigh Rode elsewhere Gracefully onto the yard Asks over the threshold: "In this house, is there Someone to clog this flood To block the rain of blood?" A child stated from the floor A small kid from the end of an oven: "In this house, there is no Someone to clog this flood To block the rain of blood Ride to another house!" Steadfast old Väinämöinen Yanked himself into the sledge Rolled into the sleigh Rode to another house Asks over the threshold: "In this house, is there Someone to clog this flood To block the rain of blood?" A man stated from the end of a table A man stated, a beard sang: "I've blocked bigger ones Cleared mightier ones Rivers from the mouths, lakes from their tips Open waters from headlands Isthmuses most slender" Ordered his son into the forge To make those ointments That have been brought from elsewhere From that cold village Where it was not seen nor heard Any grass growing The boy came home Had prepared ointments As salve for the pain As healing for the wounds Steadfast old Väinämöinen Did not suffer anymore As the ointment had been put on top And then tied with silk Beautifully swaddled |
The ointment seems to have been brought from the Underworld. In some versions, this son who makes ointment is the son of Väinämöinen specifically, not the healing man or anyone else. Though this runosong was collected from Rear Bothnia, I see it having mny features of eastern dialects as well.
The above version has raised the question: who is this man who healed Väinämöinen? He must have been a great tietäjä in his own right. A Kainuian runosong explains it thus: when others can't heal Väinämöinen, he decides to heal himself and asks his own son to prepare ointments. The "river" beyond which the "fire-throat Lappalainen" is from means the river of the Underworld.
 Tuosta vanha Väinämöinen Sai sitte sanelemaan Puhkesi puhelemaan Sano sanoilla noilla: "Sulettun on suuremmatki Jalommatki jaksettuna Luojan kolmella sanalla Joet on suista, järvet päistä Selät niemien nenistä Tulikulkku lappalainen Juomari joen takanen Tukku turvetta repäse Kappale karamätästä Kyynärä pyheä maata Pyhän pellon pientareesta Veren tiellen telkimeksi Tulevalle tukkeheksi Salvaksi samoavalle Paikaksi pahan veräjän Ettei maito maahan juokse Puna peltoon putoa Kumpuun uroon kulta Lepikkoon miehen leppo Suuksutusten suuret suonet Valtasuonet vastatusten Limitysten pienet suonet!" Ite vanha Väinämöinen Pani poikansa pajahan Tekemään voiteita Jotk' on tuotu toitualta Siitä kylmästä kylästä Pimeästä Pohjolasta Tarkasta Tapiolasta Yheksältä voitehelta Kaheksalta kahtojalta Sataheinän helpeheistä Tuhatlatvan tutkamesta Sen polvehen panovi Jo tukon tulva saapi Salvannin veri sakea Kun oli voiet päälle veetty Sitt' oli silkillä siottu Kapaloittu kaunihisti Pani puoli pyörryksiin Väännyksiin Väinämöisen |
For that, old Väinämöinen Began to say Started to talk Said with these words: "I've blocked bigger ones Cleared mightier ones With the three words of the Creator Rivers are from the mouths, lakes from their tips Open waters from headlands Fire-throat Lappalainen Drinker from beyond the river Rip a tussock of peat A piece of dry branches A cubit of holy ground From the side of the sacred field Onto the way of the blood to block it To halt the coming flood To latch the moving one To mend the evil gate So milk couldn't run to the ground The red fall onto the field In to the hillock, the gold of a hero Into the alder forest, the alder-red of a man The mouths of the big veins against each other The great arteries against each other The small veins overlapping!" Old Väinämöinen himself Sent his son into the forge To make ointments That have been brought from elsewhere From that cold village From dark Pohjola From precise Tapiola From nine ointments From eight onlookers From the ends of a hundred hays The tips of a thousand ends Puts it onto the knee And sure enough, the flood gets clogged The thick blood blocked When the ointments have been put on top And then tied with silk Beautifully swaddled [Half of it made him faint?] Väinämöinen [to be twisted?] |
The appearance of the son of Väinämöinen is supported by a Kven myth according to which, it is Louhi who gets wounded and Väinämöinen heals him and then proceeds to randomly address his son:
  Pohjolan akka puristi haavan kiinni. Lähetti sitten sanomaan Väinämöiselle, että tulla ja vanha Väinämöinen tuli ja kysyi: "Paljoko on juossut verta?" Akka vastasi: "Seittemän venettä verta Kantokorvaa kaheksan" Väinämöinen siihen sanoi: "Ei ole hätää Isommatkin on voitettu Jalommatkin jaksettu" Sitten hän pysäytti veren ja sanoi: "Joet suista, järvet soista Lahet niemien nenästä" Ja se parani haava. Poika teki sitten venheen veistämättä. "Teki venheen veistämättä Laivan lastun ottamatta" Sitten Väinämöinen otti poikansa kotiinsa tykönsä. Pani sen pajaan takomaan rautaa ja käski: "Tehä tuuria tusina Aika kimppu avaimia" |
The Lady of Pohjola pushed the wound closed. She then sent someone to tell Väinämöinen to come and old Väinämöinen came and asked: "How much blood had flowed?" The Lady responded: "Seven boatfuls of blood Eight carrying buckets" To that, Väinämöinen said: "Nothing to worry about I've beaten bigger ones Cleared mightier ones" Then he stopped the blood and said: Rivers from the mouths, lakes from swamps Gulfs from the headlands" And the wound healed. A son then made a boat without carving. "Made a boat without carving A vessel without picking up shavings" Then Väinämöinen took his son to his home with him. He made the son forge iron and ordered: "To make a dozen of hay poles Quite the bundle of keys" |
In the Forest Finnish version, the wound is in Väinämöinen's arm after being beaten on a "turning pole". Martti Haavio theorized if this was a punishment for having an illegitimate child. Hermikki seems to be the name of a cow?
 Käsi Väinämöisen hakattiin Pölkyn pyörivän päässä Salapoika Väinämöisen Tuki Hermikin verellä Tuki näillä tukkeilla Käy näillä mättäillä Jeesuksen pyhään nimeen |
The arm of Väinämöinen was beaten At the end of a turning pole The secret son of Väinämöinen Clog it with the blood of Hermikki Clog with these clogs Use these tussocks In the holy name of Jesus |