The runosinging competition between Väinämöinen and Joukahainen.
   Ennen vanha Väinämöinen Ja tuo nuori Joukkavainen Tuli tiellä vastatuksen Aisa aisahan takistu Vemmel tarttu vempeleeseen Sano nuori Joukkahainen: ”Kumpi tiijolta vähempi Se tieltä pois poiketkoon! Joka on tiijolta enämpi Se tiellä seisokoon!” (Väinämöinen:) ”Se mies lienöö, joka tien pitänöö” (Joukavainen:) ”Eipä mies lienekään Jos tieltä pois poikkenoo” Sano nuori Joukkahainen: ”Muistan pilvet pistetyiksi Mäet mylläröitsetyiksi Kivet luotuiksi kokohon Muistan kolkat kaivetuiksi Ilman pielet pistetyksi Taivoset tähitetyksi Muistan meret kynnetyksi Sarkajaot souvotuksi” Sano vanha Väinämöinen: ”Lapsen tieto, vaimon muisto Mutta ei uron partasuisen! Minun on pilvet pistämäni Mäet mylläröitsemäni Kivet luomani kokohon Omat on kolkat kaivamani Ilman pielet pistämäni Taivoset tähittämäni Minun on meret kyntämäni Sarkajaot sauvomani" Liikku linnat, huoju hongat Paaet paukku kalliolla Kahen väkevän kokeissa Kahen miehen voimallisen Eipä tuosta ennen ero tullut Kuin mies musta merestä nousi Rauta lakki lainehista Rautasissa rukkasissa Vaski vanttuhut kädessä |
Once, old Väinämöinen And that young Joukkavainen Came face-to-face on a road A thill caught on a thill A shaft bow caught on a shaft bow Young Joukkahainen said: "Which of us has less knowledge Shall step away from the road! Which of us has more knowledge Shall stay on the road!" (Väinämöinen:) "The one who keeps the road is a man" (Joukahainen:) "The one is not a man Who steps away" Young Joukkahainen said: "I remember when the clouds were set up The hills were turned over Rocks were gathered together Caverns were dug The posts of the sky were set up The stars were set onto the sky The seas were ploughed The fields were tilled" Old Väinämöinen said: "A child's knowledge, a woman's memory But not that of a bearded hero! I was the one who set up the clouds Who turned the hills over Who gathered rocks together Who dug caverns Who set up the posts of the sky Who set the stars onto the sky Who ploughed the seas Who tilled the fields!" Castles moved, pines swayed Stones boomed on the rocks As two powerful ones were testing each other Two strong men And no peace came between them Until a black man rose from the sea An iron-hatted one from the waves With iron gloves With copper mittens in his hands |
Or, an alternate ending which begins after Väinämöinen's final line:
| Uupu niittyyn nisälihosta Kainalosta kankahaaseen (Väinämöinen:) "Mitäs mulle nyt lupaat Jos mä luovutan luotteheni Pyörytän pyhät sanani?" (Joukahainen:) "Ukkoseni, ainoseni Muistat ajan muinosenkin Ymmärrätpä enemmäisen Lupaan ainoan sisareni Koskas tulet kosihin?" |
He [Joukahainen] sank into the meadow to his breast muscles Into the boreal forest to his armpits (Väinämöinen:) "What will you promise me If I give up my luotteet Take back my holy words?" (Joukahainen:) "My Lord, my only one You remember even ancient times You understand more I'll promise you my only sister When will you come to propose?" |
The first version is in line with the belief that Väinämöinen and Joukahainen are an older and a younger brother to each other. The second version implies otherwise, making Joukahainen more like an inhabitant of Pohjola and who knows, maybe even a son of Louhi.
