 Oli ennen neljä neittä Koko kolmet morsianta Yhen niityn niitännässä Korttehin kokoannassa Nenässä utusen niemen Lässä saaren terhennisen Niitti päivän, niitti toisen Niitti kohta kolmannenki Minkä niitti sen haravoi Kaikki karhille veteli Pani saalle suovaselle Tuhannelle tukkuselle Tuli poika Pohjolasta Nimeltä Tulinen Tursas Nuopa konttihin kokosi Keräeli kesseliin Kanto kontilla kotiin Pitkäkielellä pihaan Se poltti porolle heinät Kypenille kyyvätteli Ne kypenet kylvettihin Portin Pohjolan eteen Kirjokannen kartanolle Siihen kasvoi kaunis tammi Vesa verratoin yleni Olovahk’ on oksiltaan Leveähk’ on lehviltään Oksat ilmoille yleni Lehvät täytti taivahille Esti päivän paistamasta Esti kuun kumottamasta Hattarat hasertamasta Pienet pilvet juoksemasta Esti linnut lentämästä Esti jouhtenet jorottamasta Nuoret neuvoa pitivät Ikäpuolet arvelivat Kuinka kuutta lietänehen Otavatta oltanehen Päivättä elettänehen Etittihin tuota miestä Haettihin miestä monta Väestä, pitäjähästä Kuuen kirkon kuulusalta Joka nyt taisi tammen kaata Puun sorean sorrutella Puun vihannan vieretellä Ei ollut sitä miestä Joka taisi tammen kaataa Hakata rutimoraian Puun viriän vierretellä Ei löytty sitä miestä Vienosta Venäjän maasta Kauheasta Karjalaista Eikä koko Suomen maasta Tämän riikin riitamaalta Mies musta merestä nousi Aallollen ylenteleksen Pystyn peukalon pitunen Vaimon vaaksan korkuhinen Maljan alle maata mahtu Seulan alle seisomahan Kirves kullattu olalla Kirvehessä vaskivarsi Hivelevi kirvestänsä Tahkoili tasatereä Viiellä hijoimella Kuuella kuluttimella Seitsemällä sieran päällä Kaheksalla kannikalla Hiukset kalkku kantapäillä Parta polvilla kopisi Astua lykyttelövi Käyvä kulleroitteloovi Juurehen tulisen tammen Iski puuta kirvehellä Tammea tasaterällä Tuli tuiski kirvehestä Panu tammesta pakeni Iski kerran, iski toisen Jopa kerran kolmannenkin Lastut kauas kirpoavat Selvällen meren selällen Ulapallen aukeallen Lakealle lainehellen Niitä tuuli tuuvittavi Veen Henki heiluttaavi Aalto rannallen ajavi Niemeen nimettömähän Nimen tietämättömähän Paikoille papittomille Maille ristimättömille Lapin laajalle perälle Lapin koira rautahammas Rannan ikuinen juoksija Oli rannan juoksennassa Otti lastun koprihinsa Kahtelevi, kääntelövi: ”Tuosta oisi noita nuolen saanut Ampuja pahan asehen” Sattui noita kuulemahan Siitä teki noita nuolet Teki turmion uroon Kolmet poikoa pahalla Ruho yksi, Rampa toinen Kolmas on Perisokea Ruho jousta jännittävi Rampa nuolia vanuuvi Ampuja perisokea Pika tuoni pistämiä Äkähiä Äijön poika Mist’ on saanut nuiva nuolet Ampuja pahat asehet? Tuol on saanut nuiva nuolet Ampuja pahat aset Oksista rutimonraian Pahan tammen taittumoista Yhen ampui nuoliahan Päällen pystyn pilven reunan Päällen hattaran halusen Tahto taivonen haleta Ilman kansi katkeilla Van ei sitä peritä sieltä Ampu toisen nuoliahan Pimeähän Pohjolahan Ei sitä peritä sieltä Koetteli kolmannella Ampu kilveten kiviä Kolhimiten kalliota Nuoli kilhasi kivestä Kalpistihin kalliosta Ihollen imehno raukan Emon tuoman ruumihillen Karvoihin Kaveen tekemän Luoman kolmen luonnottaren Iholle alastomalle Varsin vaattehittomallen |